Poetry by M: 2015

torstai 12. marraskuuta 2015

Maybe the time heals

Tomorrow...

maybe the pain you caused will be buried under snow...

maybe the sweetest things we had...

will outdo and surpass the fact...

that what you did to me was the cruelest thing...

sunnuntai 20. syyskuuta 2015

Se alkoi niin
että hypättiin
ennenkuin katsottiin mitä on eessä.
Siinä oli soraa
siinä oli maa
ja möykystä toiseen pylpyrää tiessä.
Kinastellen, nahistellen
rypyt verkkaan oiotaan
tasaisella polulla
jouhevammin kuljetaan.

Kun reitti on valmis,
mistä syntyy epäröivä tunne?

Elämä opettaa

Paljon menettäneenä katsot minuun
pieneen
vaistoan pelkosi
siksi hymyilen leveästi ja nauran.
Piilota huolesi.
Piilota pelkosi.

___________________________

<3

Hellyys

Katsoin ensi kertaa tyhjyyttä…
asuntoa, joka oli hyvästelty.
Se oli tyhjä, muttei merkityksetön,
sillä siinä oli joku asunut.
Nyt se oli aika riisua ja pestä,
pyyhkiä ja siistiä,
kaikella sillä arvokkuudella,
että siinä oli joku asunut.

Kun katson tyhjyyttä tänään
olen hiljaa ja rauhassa,
vaikka se on tyhjä, se on silti arvokas,
sillä siinä on joku asunut.
Nostan hellästi lakanan.

Riemu

Kohina, pauhu, ripinä

velloudun tuulessa pyörteillen

maiskautan suolaista pärskettä

korvani viuhuvat suuntaan ja toiseen

ohi lentää valkoisia

honottavia!

rapsutan korvaa

tepsutan rohisevalla hiekalla

vauhti kasvaa

ja ponnistan loikkaan.

Hirviö

Tehdäänkö hirviöitä?

Hämärässä, pimeässä,

hiljalleen kärsimässä?

Pelossa kylpien,

epätoivoinen lehti vavisten

heiluu viimeistä keinoaan etsien.

Sen keskeltäkö syntyy

kaikennielevä musta pyörre,

pakkomielteinen, kuumeinen mania, kuumeinen hulluus,

joka pysäyttää kaiken,

kivun ja tunteen,

epätoivon ja rakkauden.

Vai syntyvätkö hirviöt?

Oikusta, häiriöstä,

odottaen heräämistä?

Valossa kävellen,

pahaa aavistamatta kulkien,

tanssien reunalla villisti hoippuen.

Sitten tästä kuhmusta tai seuraavasta,

maailma syöksyykin kieppuen,

tukahduttava, houreinen sekavuus, houreinen kiihko,